Syksyn odotusta

Onpas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta! Paljon on tapahtunut, mutta vähän on saanut aikaan. Rästi ompelu-pino vaan jatkaa kasvamistaan. Kerkiäisi tekemään edes korjausompelut valmiiksi, niin sitten ei oilisi hätää.

Tätä siili mekkoakin olen ommellut nyt jo kohta pari viikkoa, mutta nyt sen sain valmiiksi. Ikuisuus projekti. Mekossa mönkii pikku siilejä ja väritkin ovat kivan syksyiset.

 

 

Tässä vaihe kuvaa merkin ompelusta ennen pääntien resoria. Merkkikin sattui olemaan samaa värimaailmaan.

 

 Eilen sain ommeltua muutaman pipon ja pannan, vielä pitäisi niitä kerätä väsäämään, ennen kuin syysilmat tosiaan yllättävät. Norsupipoon tein eteen rypytyksen ja koristeeksi laitoin pienen koristenapin. Sieniä löytyy myös pikku naperon piposta. Tämä on tehty jämä palasesta, pakka samaa kangasta erivärisenä odottaa että keksisin jotain.

 

 

 Meillä odotetaan tulevaa syksyä kovasti. Ompelu tulevat todennäköisesti jäämään vähemmälle, kokonaan sitä en kuitenkaan jätä. Uudet tuulet puhaltavat ja aloitan opiskelut syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tulevat kolme ja puoli vuotta poltetaan sitten kynttilää molemmista päistä. Opiskelut, töihin palaaminen ja lapsen kotihoito pitävät kiireisenä. Mutta hyvä vain, tietääpähän elävänsä! Viimenen puoli vuotta on ollut muutoksen aikaa ja ihana päästä kääntämään yksi lehti viimein taakse.  Toivottavasti tulevaisuus tuo mukanaa ihania hetkiä.

Pääkallohaalarit ja syyspipo

Käytiin tässä muutama viikko sitten Sotkamon puolella pyörähtämässä ja satuttiin käymään uudessa Lumilinja lahjatavara liikkeessä, mistä löysin ihanaa pääkallo samettikangasta. ei kyllä olisi tullut mielenkään, että lähden siitä kaupasta hymyssä suin kangaspussia kiikuttaen. Pirpana on saanut isältään tuliaisiksi hauskan vaaleanpunaisen pääkallo desing tutin ja tämä passaa siihen kuin nappi silmään. Joskaan, ei meillä ole tapana pirpanaa pukea ihan niin sävy sävyyn, että tuttikin valittaisiin asun mukaan, mutta nyt vaan niin kivasti sattui.

 

 

 

 

 

 

Tiesin heti, että ompelen kangaasta tytölle haalarit. Kangas on mukavan ohkaista ja pehmeää, ja sen vuoksi oikein mukavan tuntuista pidettäväksi päällä. Pirpana kasvaa kovaa vauhtia ja on ikäisekseen tosi pitkä. Tein lahkeen suuhun aika pitkän resorin, joten haalareihin saa lisää käyttöikää tällä tavoin. Nyt se menevät käännettyinä ja sitten myöhemmin resoria voi pitää suorana. Käyttöikää ajatellen laitoin kainalon alle kuminauhat, jotka joustavat sitten myöskin käytössä.

 

 
 
 
 
 
 

 

 

 

Olen ollut jo ajoissa liikkeellä ja tytölle on jo hankittu tulevalle syksylle ja talvelle päällysvaatteet. Pirpanan mummo osti syksyksi ihanan vaaleanpunaisen tähti takin ja ulkohousut alennusmyynneistä ja itse löysin tytölle netistä talveksi ihanan Ticketin talvihaalarin. Oikein pinkki ja karvahupullinen! Saadaan niiltä osin jo ruveta syksyä odottelemaan. Tein Syyspuvun kanssa pidettäväksi ihanasta pinkistä pallokankaasta ja valkoisesta fleecestä pipon ja töppöset. Hattu on mukavan lämpöinen syystuulille ja eikä ne varpaatkaan noissa töppösissä palele.

Iltasella pirpana lähteen mummon ja ukin luokse hoitoon ja nämä lähtee pitkästä aikaan elokuviin. Ennen siellä juostiin joka viikko, nyt ollaan onnellisia jos päästään edes kerran kolmeen kuukauteen. Toivotaan, että nämä lämpöiset ilmat vielä jatkuisi ja saataisiin nauttia ihanista kesäkeleistä vielä pitkään!  

Kangastossut vauvalle

 

 

Ulkona on niin kylmä, että väistämättäkin tukee jo syksy mieleen. Heinäkuun puoliväli ja meillä ommellaan jo syysjuttuja. Toivotaan nyt kuitenkin, että näille ole ei ihan vielä käyttöä, vaikka toinen setti kyllä onkin jo koekäytössä, kun pirpana nukkuu ulkona vaunuissa. Nii-iin, +12 astetta vaan lämmintä.

Innostuin kokeilemaan tehdä kevyet tumput ja tossut korallin värisen pikkutakin kaveriksi. Jämäpalat pääsivät tositoimiin, kun ei kehdannut kaupunkiin lähteä varta vasten kangas ostoksille. Molemmat kuosit on täällä jo vilahdelleetkin. Kalakankaisiin tossuihin olen ommellut paksun vanun sisälle, joten nämä on ihanan pehmoiset ja toki myös mukavan lämpimät. Näissä on samaa kangasta, niin päälikankaana, kuin myös vuorena. Mietin, että miten saan selkeästi erotettua kumpi tossu on oikean- ja kumpi vasemman jalan tossu, joten tein toisen tossun kuvio nurinpäin. Tossujen mallista ei oikeastaan käy selkeästi selväksi kumpaan jalkaan ne on tarkoitettu niin yritin ratkaista sen näin. Kaavat tossuihin on itse piirretyt, yhden malliparin ja ja parin kaavapaperin  jälkeen sain muokattua sen sellaiseksi, että ompeluvaihe sujuu ongelmitta. Idea näihin tossuihin lähti omista vanhoista samanmallisista tossuista.

 

 

 Toinen setti sisältää myös tumput. Pinkki resori veteli viimeisiään, joten jouduin laittamaan tossuihin valkean resorin.

Vuori on pehmoista trikoota. Nämä ovat ohuemmat ja mukavat tuleviin syyskeleihin.  Kaavat on samat kuin kalatossuissa, joskin lyhensin varren pituutta ja laittoin tilalle resorin. Ylettyvät pohkee yli ja pysyvät hyvin jalassa, vaikka pirpana niitä kovasti pois yritti vetääkkin.

 

 

Arvatkaan vaan iskikö tossun teko kuume! Oon jo etsinyt netistä kaikenlaisia karva-, teddy- ja fleecekankaita mistä näitä voisin ommella. Aikaakaan näiden tekemiseen ei kulu kuin kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia, joten tekeminen onnistuu aina jossain välissä. Kaavan tekoon ja mittasuhteiden oikeaksi saamiseen meni kyllä oma aikansa.

Palomies-paita ja löksyhousut

 

 

 

 

 

Aina ei todellakaan mene niinkuin strömsössä! Ommellessa tapahtuu vaikka minkälaisia mokia. Milloin olen ommellut kappaleet väärinpäin, milloin toinen puoli on nurinpäin ja toinen oikein. Näistä mokista ei vain tule kerrottua. Tänään niitä vaan sattui liikaa.  Kiire on pahin virheiden aiheuttaja. Oikeastaan minulla ei olisi yhtään aikaa ommella mitään, mutta haluan silti niin tehdä. Ompeluun käyttämä aika on poissa jostain muusta, kuten ruuanlaitosta tai pyykeistä. Antaa olla. Olen tämän kevään aikana tullut siihen tulokseen, että kaikkea ei voi eikä edes kannata yrittää tehdä. Välillä pitää ottaa rennommin.  Sitä kun yrittää tytön päiväunien aikana niin siivota, laittaa ruokaa, levähtää kuin vielä tehdä jotain muuta hyödyllistä, loppuu aika väkisinkin. Niin ja ne unet kestää maksimissakin vain kaksi tuntia.

 

Palataanpa niihin virheisiin. Palomiespaidan hihat on mm. liian pitkät. Sinänsä se ei yllätä, koska paita on tehty ilman minkään sortin kaavoja , otin valmiista bodysta vain mallia ja leikkelin palat. Näin ei kannata tehdä. Pitää lyhentää hihoja kunhan ennätän, virhe on siis onneksi korjattavissa.Paita on kietaisupaidan mallinen, olen vain ommellut osat suoraan saumoihin. Nämäkin onnistuin jotenkin ompelemaan niin, että etukappalleen sisempi puoli tuli päällimmäiseksi. Teki mieli polttaa koko paita! Hetken hermolepo ja eikun uudelleen kokeilemaan. Sain paidan lopulta valmiiksi ja olen siihen vieläpä tosi tyytyväinen. Paidan koko on n.80, joten vielä se on iso,mutta talvella sopivan kokoinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Yritin kuvata paitaa tyttelin päälläkin, että mallista olisi saanut paremmin selvää, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Semmosta vauhtia pöyrittiin ympäri ja joka suuntaan, että luovutin.

 

 

Kävin eilen pikkuisen ostoksilla ja mukaani tarttuin hm:n harmaat lökäripöksyt ja innostuin tekemäään samantyyliset kotihousut pöllökankaan jämästä. Housujen koko on reilu 80cm, eli talvea varten nämäkin. Silitystä vaille valmiit, en vain enää kerennyt silittämään. Tai jaksanut.

 

Aina ei siis todellakaan onnistu, mutta silloinkuin onnistuu siitä pitää iloita: )

 

 

Sticker Bomb-kännykkäpussi

Ompelin viime viikolla itselleni kankaasta kännykkäpussin suojaksi puhelimelleni ja mieheni innostui ompelusta sen verran, että hän alkoi ideoimaan itselleen vastaavaa. Tämä sticker bomb-kuosi on kuulemma autoharrastajien/tuunaajien keskuudessa suosittua tällä hetkellä. Itselläni ei ole asiasta sen kummemmin tietoa, enkä ollut kuosiin törmännyt. Kuosia ei löytynyt mistään painettuna kankaalle, joten meidän piti hiukan varioida. Tilasimme arkin sticker bomb-tarraa, samaa mitä voi liimailla autoonkin. Siitä sitten olen tämän illan ähertänyt päällystettä kännykkäpussiin. Ja homma siinä olikin! Oikeastaan tuon kannen teko ei ollut aikaa vievää, mutta muuten sain tuhlattua sitä pussiin luvattoman kauan. Nauroin miehelleni, että jos tämän kyseisen pussin olisi myyntiin tehnyt, niin ei olisi 50 euroa riittänyt!: ) Seuraavaan menee tuskin aikaa puolta tuntia kauempaa. Sitä kun yrittää sataa asiaa tehdä yhtäaikaa, niin on varma, että jostain päin alkaa kuviot pettämään.

Kangas pussissa on mustaa ja vuori kirkkaan punaista. Nyt sitten koe käytetään pussia ja katsotaan miten tarra kestää käyttöä. Tuskin mitään ongelmia ilmenee, koska olen ommellut tarran kankaalle ja se on kyllä tosi tukevan tuntoinen. Nyt sitten seuraavat vapaat hetket ommellaan kännykkä pusseja, arkkia nimittäin jäi jäljelle mukavasti!

Omppukassit

Juhannuksesta ollaan selvitty ja arki alkaa palailemaan myös tänne meille. Ommeltuakin on taas viime viikkoina tullut. Sain serkkultani tarpeettomia vanhoja kankaita jokin aikaa sitten lahjaksi. Alunperin oli tarkoitus tehdä näistä tilkkuja täkkeihin, mutta ihastuin tähän 70-luvun hedelmä kankaaseen niin paljon, että keksinkin ommella jotain muuta. Kangas on alunperin vanhoista verhoista, paksuhkoa puuvillakangasta. Kassin päälipuoli sekä vuori ovat molemmat samaa kangasta. Kassissa on sisäpuolella tarranauha kiinnityksellä oleva tasku ja kassin saa suljettua nepparilla.

Kassit on ommeltu kahdesta kappaleesta,lukuunottamatta sisätaskua. Olen nyt ommellut kankaasta kaksi erikokoista kassia ja kangasta olisi jäljellä vielä yhteen, kunhan vain laitan vuoren eriväristä. Ajattelin, että lahjoitan yhden kassin kankaan antajalle jos hän sen vaan itselleen kelpuuttaa. Pistähän viestiä: )

Retroilua

Meillä ollaan sairasteltu pitkin viikkoa ja vähäinenki jaksaminen ja vapaa-aika on ollut tiukilla. Jännä miten nykyään osaa nauttia jo pelkästään siitä, että saa juotua aamukahvinsa keskeytyksettä. Ennen samaan hyvän mielen saantiin tarvittiin hurjan paljon enemmän. Ne elämän pienet ilot. Suurin niistä tuhisee peiton alla  tuossa vieressä. Neiti 5 kuukautta<3. Neiti on yhtä hymyä ja saa hurmattua kenet vain!

Ostin vanhoja 80-luvun alun lasten lakanoita muutamalla eurolla. Tarkoituksena oli tehdä näistä tilkkupeitto lastensänkyyn. Kankaat olivat niin värikkäitä ja ihan ylisuloisia! Tilkkutäkeistä teen joku hetki oman postauksen, sitten joskus kun saan ne valmiiksi. Alla
hiukan esimakua yhdestä, peite on  tosin vielä pahasti kesken.

Innostuin tekemään yhdestä kankaasta puuvillaisen retto paitamekon meidän tytölle. Aivan ihana valkoisten leggareitten kanssa.

Elikkäs, kangas on alunperin vanha lakana 80-luvulta. Erittäin hyvä kuntoinen ja jämäkkää puuvillaa. Väritkin ovat säilyneet erinomaisesti, ei uskoisi että on niinkin vanha. Ei nykyään sai uutena näin hauskoja ja värikkäitä lakanoita. Mekko on erittäin helppo ommella ja onnistuu varmasti jokaiselta joka edes joskus on ommellut. Ompelin saumat saumurilla, mutta ne voi ommella ihan normaalillakin koneella, kunhan siksakkaa vain reunat, ettei kangas rupea käytössä rispaantumaan. Ensimmäisessä kuvassa kaavat leikattuna.

Ensin ommellaan oikea etu-raklamhiha yhteen nurjat puolet vastakkain etukappaleen kanssa ja sitten hiha kiinni takakappaleeseen. Sama toistetaan vasemmalle puolelle.

 

 

Pääntie ja hihojensuut ompelin punaisesta resorista suhteella 0.6xkankaan mitta. Näin mekosta tulee helposti puettava, eikä se tarvitse nappeja tai vetoketjua. Rentoon menoon sopiva. Mekko vielä takaapäin.