Pääkallohaalarit ja syyspipo

Käytiin tässä muutama viikko sitten Sotkamon puolella pyörähtämässä ja satuttiin käymään uudessa Lumilinja lahjatavara liikkeessä, mistä löysin ihanaa pääkallo samettikangasta. ei kyllä olisi tullut mielenkään, että lähden siitä kaupasta hymyssä suin kangaspussia kiikuttaen. Pirpana on saanut isältään tuliaisiksi hauskan vaaleanpunaisen pääkallo desing tutin ja tämä passaa siihen kuin nappi silmään. Joskaan, ei meillä ole tapana pirpanaa pukea ihan niin sävy sävyyn, että tuttikin valittaisiin asun mukaan, mutta nyt vaan niin kivasti sattui.

 

 

 

 

 

 

Tiesin heti, että ompelen kangaasta tytölle haalarit. Kangas on mukavan ohkaista ja pehmeää, ja sen vuoksi oikein mukavan tuntuista pidettäväksi päällä. Pirpana kasvaa kovaa vauhtia ja on ikäisekseen tosi pitkä. Tein lahkeen suuhun aika pitkän resorin, joten haalareihin saa lisää käyttöikää tällä tavoin. Nyt se menevät käännettyinä ja sitten myöhemmin resoria voi pitää suorana. Käyttöikää ajatellen laitoin kainalon alle kuminauhat, jotka joustavat sitten myöskin käytössä.

 

 
 
 
 
 
 

 

 

 

Olen ollut jo ajoissa liikkeellä ja tytölle on jo hankittu tulevalle syksylle ja talvelle päällysvaatteet. Pirpanan mummo osti syksyksi ihanan vaaleanpunaisen tähti takin ja ulkohousut alennusmyynneistä ja itse löysin tytölle netistä talveksi ihanan Ticketin talvihaalarin. Oikein pinkki ja karvahupullinen! Saadaan niiltä osin jo ruveta syksyä odottelemaan. Tein Syyspuvun kanssa pidettäväksi ihanasta pinkistä pallokankaasta ja valkoisesta fleecestä pipon ja töppöset. Hattu on mukavan lämpöinen syystuulille ja eikä ne varpaatkaan noissa töppösissä palele.

Iltasella pirpana lähteen mummon ja ukin luokse hoitoon ja nämä lähtee pitkästä aikaan elokuviin. Ennen siellä juostiin joka viikko, nyt ollaan onnellisia jos päästään edes kerran kolmeen kuukauteen. Toivotaan, että nämä lämpöiset ilmat vielä jatkuisi ja saataisiin nauttia ihanista kesäkeleistä vielä pitkään!  

Kangastossut vauvalle

 

 

Ulkona on niin kylmä, että väistämättäkin tukee jo syksy mieleen. Heinäkuun puoliväli ja meillä ommellaan jo syysjuttuja. Toivotaan nyt kuitenkin, että näille ole ei ihan vielä käyttöä, vaikka toinen setti kyllä onkin jo koekäytössä, kun pirpana nukkuu ulkona vaunuissa. Nii-iin, +12 astetta vaan lämmintä.

Innostuin kokeilemaan tehdä kevyet tumput ja tossut korallin värisen pikkutakin kaveriksi. Jämäpalat pääsivät tositoimiin, kun ei kehdannut kaupunkiin lähteä varta vasten kangas ostoksille. Molemmat kuosit on täällä jo vilahdelleetkin. Kalakankaisiin tossuihin olen ommellut paksun vanun sisälle, joten nämä on ihanan pehmoiset ja toki myös mukavan lämpimät. Näissä on samaa kangasta, niin päälikankaana, kuin myös vuorena. Mietin, että miten saan selkeästi erotettua kumpi tossu on oikean- ja kumpi vasemman jalan tossu, joten tein toisen tossun kuvio nurinpäin. Tossujen mallista ei oikeastaan käy selkeästi selväksi kumpaan jalkaan ne on tarkoitettu niin yritin ratkaista sen näin. Kaavat tossuihin on itse piirretyt, yhden malliparin ja ja parin kaavapaperin  jälkeen sain muokattua sen sellaiseksi, että ompeluvaihe sujuu ongelmitta. Idea näihin tossuihin lähti omista vanhoista samanmallisista tossuista.

 

 

 Toinen setti sisältää myös tumput. Pinkki resori veteli viimeisiään, joten jouduin laittamaan tossuihin valkean resorin.

Vuori on pehmoista trikoota. Nämä ovat ohuemmat ja mukavat tuleviin syyskeleihin.  Kaavat on samat kuin kalatossuissa, joskin lyhensin varren pituutta ja laittoin tilalle resorin. Ylettyvät pohkee yli ja pysyvät hyvin jalassa, vaikka pirpana niitä kovasti pois yritti vetääkkin.

 

 

Arvatkaan vaan iskikö tossun teko kuume! Oon jo etsinyt netistä kaikenlaisia karva-, teddy- ja fleecekankaita mistä näitä voisin ommella. Aikaakaan näiden tekemiseen ei kulu kuin kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia, joten tekeminen onnistuu aina jossain välissä. Kaavan tekoon ja mittasuhteiden oikeaksi saamiseen meni kyllä oma aikansa.

Palomies-paita ja löksyhousut

 

 

 

 

 

Aina ei todellakaan mene niinkuin strömsössä! Ommellessa tapahtuu vaikka minkälaisia mokia. Milloin olen ommellut kappaleet väärinpäin, milloin toinen puoli on nurinpäin ja toinen oikein. Näistä mokista ei vain tule kerrottua. Tänään niitä vaan sattui liikaa.  Kiire on pahin virheiden aiheuttaja. Oikeastaan minulla ei olisi yhtään aikaa ommella mitään, mutta haluan silti niin tehdä. Ompeluun käyttämä aika on poissa jostain muusta, kuten ruuanlaitosta tai pyykeistä. Antaa olla. Olen tämän kevään aikana tullut siihen tulokseen, että kaikkea ei voi eikä edes kannata yrittää tehdä. Välillä pitää ottaa rennommin.  Sitä kun yrittää tytön päiväunien aikana niin siivota, laittaa ruokaa, levähtää kuin vielä tehdä jotain muuta hyödyllistä, loppuu aika väkisinkin. Niin ja ne unet kestää maksimissakin vain kaksi tuntia.

 

Palataanpa niihin virheisiin. Palomiespaidan hihat on mm. liian pitkät. Sinänsä se ei yllätä, koska paita on tehty ilman minkään sortin kaavoja , otin valmiista bodysta vain mallia ja leikkelin palat. Näin ei kannata tehdä. Pitää lyhentää hihoja kunhan ennätän, virhe on siis onneksi korjattavissa.Paita on kietaisupaidan mallinen, olen vain ommellut osat suoraan saumoihin. Nämäkin onnistuin jotenkin ompelemaan niin, että etukappalleen sisempi puoli tuli päällimmäiseksi. Teki mieli polttaa koko paita! Hetken hermolepo ja eikun uudelleen kokeilemaan. Sain paidan lopulta valmiiksi ja olen siihen vieläpä tosi tyytyväinen. Paidan koko on n.80, joten vielä se on iso,mutta talvella sopivan kokoinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Yritin kuvata paitaa tyttelin päälläkin, että mallista olisi saanut paremmin selvää, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Semmosta vauhtia pöyrittiin ympäri ja joka suuntaan, että luovutin.

 

 

Kävin eilen pikkuisen ostoksilla ja mukaani tarttuin hm:n harmaat lökäripöksyt ja innostuin tekemäään samantyyliset kotihousut pöllökankaan jämästä. Housujen koko on reilu 80cm, eli talvea varten nämäkin. Silitystä vaille valmiit, en vain enää kerennyt silittämään. Tai jaksanut.

 

Aina ei siis todellakaan onnistu, mutta silloinkuin onnistuu siitä pitää iloita: )